Thursday, April 30, 2009

Jalkapallon vaarat ja uhkat

Kaikkihan tietävät kuningasjalkapallon. Se on koko maailman eniten harrastettu urheilualaji. Ihmiset seuraavat sitä televisiosta ja ihailevat taitavia pallon potkijoita. Ammattilaispelaajia kadehditaan sohvan pohjalta ja unelmoidaan heidän saavuttamistaan palkkatasoista. He ajelevat hienoilla autoilla ja asuvat hienoissa taloissa, eikä heidän muuta tarvitse tehdä kuin runnoa nahkakuulaa jaloillansa. Kaikki tämä kuulostaa hyvinkin hekumalliselta, mutta tosiasiassa jalkapalloilijan elämä ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy monia vaaroja ja uhkia.

Ensimmäisenä ja yleisimpänä kääntöpuolena ovat loukkaantumiset, joista puhun nyt omasta kokemuksesta (käsi vielä tälläkin hetkellä kipsissä). Lajissa tapahtuu niinkin suuria loukkaantumisia, että yksi kova tälli voi päättää pelaajan uran. Sitten ollaankin tyhjän päällä, kun koko nuoruus ollaan potkittu palloa ja koulu on hoitunut vaan siinä sivussa. Ei ammattia, ei rahaa, eikä jalkapalloa. Vammat saattavat vaikuttaa elintasoon loppuelämän ajan. Jalkapalloilijoilla on myös erittäin yleistä nivelten kuluminen, varsinkin polvista. Vanhemmalla iällä polvinivelten ja sen sisäisten kalvojen kuluminen voi olla kunnon riesa.

Eräänä uhkista voi olla myös toisten kateellisuus. Välttämättä Euroopan maissa tätä ei niin paljon esiinny, mutta esimerkiksi Brasiliassa, jossa koko maa pelaa jalkapalloa, on se yleistä. Useilla Brasilialaisilla lapsilla ei ole muuta keinoa koittaa menestyä elämässä kuin koittaa pärjätä palloilemalla, mutta mitäs sitten tapahtuukaan kun yksi on selvästi yli muiden. Muut tulevat kateellisiksi. Jopa niin kateellisiksi että saattavat väkivalloin koittaa turmella tähtipelaajan orastavan uran.

Sosiaalisen ystäväpiirin rajoittuminen vain tiettyihin henkilöihin ja ajan puute, voidaan myös lukea jossain määrin haittoihin tai lajin kääntöpuoliin. Ammattilaisjoukkueilla on usein kahdet reenit per päivä ja siellä tulee oltua aina samojen naamojen kanssa. Tämä samojen naamojen kanssa pyöriminen siirtyykin sitten sopivasti pukukopeista ja pelikentiltä kuppiloihin ja yökerhoihin. Ei riitä aikaa laajentaa ystäväpiiriä ja se jääkin kutakuinkin joukkueen suuruiseksi.
Ammattipelaajilla on myös kova juhlimisen tarvi, ainakin lehtien ja tabloidien mukaan. Tässä tulevat kuvaan sekoilut ja huumeisiin sekaantumiset. Voidaanko nekin lukea jalkapalloiluun liittyviksi haitoiksi ? Eiköhän. Pelaajilla on (varsinkin voitettujen) pelien jälkeen niin suuri rentoutumisen tarve, että tulee juotua ja juhlittua kunnolla.

Myös tällä vuosituhannella yleistynyt jalkapallohuliganismi on hyvinkin suuri pahe, joka varjostaa lajia. Tämä on yleisintä eritoten Iso-Britanniassa, jossa eri joukkueiden kannattajat sopivat paikkoja tappeluille ja ottavat toisistaan mittaa, muka jalkapalloiluun liittyen. Tosiasiassa tällä ei ole mitään tekemistä itse palloilun kanssa, vaan tyhjäpäiset pubiräyhääjät haluavat kovistella ja röyhennellä. Mutta koska se on naamioitu jalkapalloilua koskevaksi asiaksi, on se hyvä mainita myös.

Muutenkin liiallisuuksiin menevä oman joukkueen kannattaminen on haitallista. On myös tapahtunut jopa niin, että omat kannattajat ovat ampuneet oman maalin tehneen pelaajan. Myös vääriä tuomioita jakaneen tuomarin ovat fanit käyneet tipauttamassa.

Kaiken kaikkiaan jalkapalloilua ja siihen liittyvä kulttuuri ei ole pelkkää juhlaa ja palalaikan soittelua. Se on varteenotettava riski tulevaisuuttansa suunnittelevalle. Vaikka se päällisin puolin näyttääkin hyvältä niin vanha sanonta pätee tässäkin: ”moni kakku päältä kaunis.”.

1 comment:

  1. Jutussa on selväpiirteinen näkökulma, joka pysyy hyvin jutun juonessa loppuun asti: Moni kakku päältä kaunis. Juttu toimisi hyvin kolumnina urheilusivuilla, kunhan vielä tiivistät ilmaisua. Turhat sanat ja toistot pois. Rakenne on sillä tavalla hyvä, että tiivistäminenkin on helppoa.

    ReplyDelete