Jonna Rantalan artikkeli

Jonna rantalan juttu, Venäjän sisäpolitiikka Leninistä Toiseen maailmansotaan, on luettavissa argonilla (\\Argon\projekti\Koivuniemi, Annikka), koska Jonna on taittanut jutun, eikä tänne saa liitettyä Word-tiedostoa.

Videopelit; lyhyt oppimäärä

Videopelit ja pelikonsolit ovat nousseet 40 vuodessa pikselitäytteisistä leikkikaluista suuren luokan teollisuudeksi. Nykyään pelikonsolimarkkinoilla liikkuvat suuret rahat ja toimijat, mutta miten yleisesti ottaen päädyttiin nykytilanteeseen, mikä tarkalleen on nykyinen tilanne ja mitä voidaan odottaa tulevaisuudessa?

Videopelien juuret voidaan sijoittaa 50-luvun alulle, jolloin harrastelijat kehittelivät tietokoneiden mukana mahdollisuutta pelata pelejä elektronisesti. Alkuperäiset videopelit olivat primitiivisiä, silloisella teknologialla ja electroniputkilla tuotettuja välähdyksiä ruudulla.

Kuitenkin siirryttäessä 70-luvulle oli tietokoneiden prosessiteho parantunut ja tätä tietä oli mahdollista ohjelmoida monimutkaisempia ja vaihtelevampia pelejä. Kehitysten myötä tuli peleihin myös mukaan grafiikat ja äänet. Uusien ominaisuuksien mukana tuli myös liiketalous mukaan kuvioihin, sillä videopeleistä alettiin maksamaan kolikkopelien muodossa. Tämän kehityksen mukana syntyivät nykyaikaiset pelihallit. Ensinmäinen laajan menestyksen saavuttanut videopeli oli pelihalleissa julkaistu Pong, joka tunnetaan tutummin ”mustavalkoisena tenniksenä.”

Kuitenkin vasta 70-luvun lopulla alettiin näkemään nykyaikaisia pelikonsoleita, koska pelit voitiin ohjelmoida vaihdettaville kaseteille joten pelejä ei tarvinnut ohjelmoida valmiiksi koneisiin. Tuon ajan ehkä legendaarisin innovaatio oli Atarin valmistama Atari 2600, joka on videopelimaailman pisimpään elänyt konsoli, sillä sen elinkaari oli yli 14 vuotta.

Pikselimaailma romahtaa

Atari 2600:sen jälkeen markkinoille alkoi 80-luvulla tulvia lukuisia muita pelikonsoleita, kuten esimerkiksi Commodore 64 ja ZX Spectrum. Uusien kilpailijoiden astuessa markkinoinelle, lisääntyi pelien monimutkaisuus teknologisen kehityksen myötä ja syntyi uusia peligenrejä, kuten esimerkiksi seikkailupelit ja roolipelit.

Kuitenkin ajan kuluessa, uusien valmistajien rahastaessa videopeleistä johtuvalla huumalla, kärsi samalla koko teollisuuden laatu ja se näkyi parhaiten julkaistuissa peleissä. Koska tähän aikaan ei ollut mahdollista suorittaa vertailuja tai lukea arvosteluja esimerkiksi internetistä, vieraantuivat kuluttajat täysin koko pelialasta. Ylimitoitetut markkinat täynnä kyseenalaisia tuotteita johtivat koko alan romahdukseen vuonna 1983. Tämä oli melkein kohtalokas isku länsimaiselle peliteollisuudelle, sillä suurin osa silloisista yrityksistä päätyivät konkurssiin tai siirtyivät toiselle teknologian alalle.

Pelien nousu auringon mukana

Vaikka videopeliala oli lähes tuhoon tuomittu länsimaissa, oli sillä silti vahva sija eräässä Aasian nousevista talousmahdeista.

Japani oli talouskehityksen mukana panostanut viihdeteknologiaan, etenkin videopelit nähtiin Japanissa tulevaisuuden alana. Videopelialan pelastajaksi paljastui japanilainen Nintendo ja kyseisen yrityksen 8-bittinen Nitendo Entertainment System. Nintendo otti myös oppia länsimaiden romahduksesta ja alkoi säätelemään lisenssillä, ketkä saivat kehittää pelejä konsoille ja ketkä eivät. Nintendo osoittikin toimillansa ja ikimuistoisilla peleillänsä, kuten Super Mario Brothersilla, että alalla on vielä mahdollisuus menestyä.

Nintendon menestyksen myötä alkoi ala osoittaa elpymisen merkkejä, joka toi uusia japanilaisia kilpailijoita markkinoille kuten Sega:n.

Segan ja Nintendon välisen kilpailun tehostuessa syntyi uudempaa ja uudempaa teknologiaa. Teknologian kehitys mahdollisti myös ns. hand-held konsolit, jotka olivat kämmenen kokosia pelikonsoleita joita on mahdollisuus pelata muuallakin kuin kotona, näistä hyvä esimerkki oli Nintendon valmistama Gameboy.

Kolmiulotteisuus, tehot ja litteät CD:t

Siirryttäessä 90-luvulle muuttui maailma videopelissä kaksiulotteisesta kolmiulotteiseksi.

Toisaalta samalla vaihtuivat pelikasetit litteisiin CD-Rom levyihin pelien vaatiessa yhä enemmän ja enemmän muistitilaa.

Sega ja Nintendo parantelivat sijoituksiaan julkaistessaan uusia ja paranneltuja konsoleita, esimerkkinä Nintendon kehittämä Super Nintendo ja myöhemmin Nintendo 64, joidenka vastustajana oli Segan valmistama Sega Saturn.

Mutta muutkin elektroniikkajätit halusivat osansa uudesta videopelibuumista ja näin Sony lanseerasi vuonna 1995 Playstation-konsolinsa.

Kilpailun kasvaessa alettiin kiinnittää huomiota konsolien teknilliseen suorituskykyyn ja myyntihintoihin. Tämän kehityksen seurauksen Sega putosi kilpailusta, sillä se ei kyennyt tarjoamaan suorituskykyä alhaisilla hinnoilla kuten kilpailijansa Nintendo ja Sony. Ironisinta Segan putoamisessa kilpailusta lienee ehkä se, että kyseinen yritys päätyi kehittelemään pelejä vanhalle kilpailijallensa, Nintendolle.

Kolminaisuus syntyy jälleen

Segan pudottua kilpailusta jäivät vain Sony ja Nintendo jäljelle kamppailemaan pelimaailman tittelistä. Sonyn ottaessa vakavamman lähestymistavan, suosi Nintendo perheystävällisempiä pelejä ja jo olemassa olevia tuotemerkkejään kuten Super Mariota.

Teknologinen kehitys oli noussut jo 2000-luvulla siihen, että Nintendokin hylkäsi kasetit pelikonsolistaan ja kehitti uuden CD-Rom teknologiaan perustuvan Gamecube konsolinsa johonka Sony vastasi julkaisemalla menestykkään Playstation-konsolinsa kruununperijän; Playstation 2:sen.

Jälleen kerran, markkinat saivat kolmannen yrityksen muodostamaan uuden kolminaisuuden Microsoftin haastaessa jo olemassa olevat kilpailijat. Microsoftin kehittämä Xbox oli kilpailijoihinsa verrattuna tehokkaampi ja kalliimpi vaihtoehto, mutta samalla konsolin tarjoamat grafiikat ja näyttävät tehosteet saivat kuluttajista varman otteen.

Toisaalta Microsoftin konsoli ei koskaan saavuttanut menestystä Japanissa, kyseisten kuluttajien suosiessa oman kansakunnan tuotoksia.

Kolminaisuus jatkuu

Kuten voi päätellä, nykyinen kolminaisuus ei ole rikkoutunut vaan jatkuu vahvasti osallisten siirryttyä nykyisen sukupolven teknologiaan. Konsolitarjonnan ja teknologian muuttuessa on myös aistittavissa eroja sijoittautumisessa markkinoilla.

Microsoft ehti ensimmäisenä nykyisen sukupolven konsolimarkkinoille julkaistessaan Xbox 360:sen vuonna 2005. Uudessa konsolissa on käytetty uutta teknologiaa, mutta myös sisäistetty mahdollisuus pelata muiden käyttäjien kanssa laajakaistan välityksellä. Hyvin suunnitellut moninpelimahdollisuudet ovat nostaneet 360:sen vakiopelaajien suosituimmaksi konsoliksi, teknillisistä vioista huolimatta.

Sony, uskollisena brändilleen, julkaisi Playstation 3:sen vuotta myöhemmin. Sonyn valtti uudessa kilpailussa on Blu-Ray ominaisuudet, jotka mahdollistavat paremman kuvan ja tallennusmahdollisuudet verrattaessa DVD:hen. Kuitenkin Blu-Ray:n sisällyttäminen konsoleihin nosti lanseerausvaiheessa konsolin hinnan jopa 600 dollariin, tehden Playstation 3:sesta kalleimman nykysukupolven konsolin. Playstation 3:nen on myös kerännyt kritiikkiä kuluttajilta, koska sen moninpelimahdollisuudet ovat rajoittuneet verratessa sen pääkilpailijaan, Xbox 360:seen.

Nintendon jäädessä alakynteen länsimaisessa viihdeteknologiakehityksessä, jouduttiin sijoittautuminen markkinoilla miettimään uudelleen. Näin syntyi Nintendo Wii, joka ei sisällä vakuuttavaa tekniikkaa kuten kilpailijansa. Tämän takia Wii onkin suuntaunut kohti niitä kuluttajia, jotka eivät välttämättä pelaa aktiivisesti, tehden siittä ostetuimman konsolin. Kyseinen strategia näkyy hyvin perheystävällisissä peleissä ja alhaisessa hinnassa. Parhaiten suuntautuminen näkyy kuitenkin Nintendo Wii:n ohjaimessa, joka on varustettu liikesensoreilla, eli peliä ohjataan tekemällä erilaisia liikkeitä ohjaimella.

Nintendo Wii:n moninpeliominaisuudet eivät huonon toteutuksen takia ole pärjänneet vertailuissa kilpailijoihin.

Tulevaisuus koetaan yhdessä

On mielenkiintoista nähdä mitenkä nykyinen kolminaisuus kehittyy, sillä kilpailu on alalla niin kovaa, ettei haastajia ole. Kuitenkin tulevaisuus pelien ja konsolien kannalta voidaan tiivistää kehityssuunnan perusteella yhteen sanaan; moninpeli.

Pelejä markkinoidaan yhä enemmän moninpeliperspektiivistä ja mahdollisuudella pelata omien ystävien kanssa langasttomasti. Enään ei tarvitse istua saman television ääressä. Tee yhteistyötä oman ystäväsi kanssa, tai pelaa häntä vastaan.

Tietoyhteyksien parantuessa on mahdollisuus pelata niidenkin ihmisten kanssa, jotka ovat eri puolella maapalloa ja monet pelaajat kokevat tämän kiehtovana pelityylinä.

Lisäksi pelimaailmaa voidaan pitää kohta täysin identtisenä virtuaalikopiona oikeasta maailmassa ,jossa ei päde normaalin elämän rajoitteet. Monet pelaajat haluavat jakaa tämän viihdemaailman omien ystäviensä tai tuntemattomien kanssa.

Onkin hyvinkin perusteltua sanoa, että tulevaisuudessa internetin ja verkottumisen kautta se peliyritys joka tarjoaa parhaimmat mahdollisuudet näihin aktiviteetteihin, tulee olemaan kolminaisuuden isäntä.

Jalkapallon vaarat ja uhkat

Kaikkihan tietävät kuningasjalkapallon. Se on koko maailman eniten harrastettu urheilualaji. Ihmiset seuraavat sitä televisiosta ja ihailevat taitavia pallon potkijoita. Ammattilaispelaajia kadehditaan sohvan pohjalta ja unelmoidaan heidän saavuttamistaan palkkatasoista. He ajelevat hienoilla autoilla ja asuvat hienoissa taloissa, eikä heidän muuta tarvitse tehdä kuin runnoa nahkakuulaa jaloillansa. Kaikki tämä kuulostaa hyvinkin hekumalliselta, mutta tosiasiassa jalkapalloilijan elämä ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy monia vaaroja ja uhkia.

Ensimmäisenä ja yleisimpänä kääntöpuolena ovat loukkaantumiset, joista puhun nyt omasta kokemuksesta (käsi vielä tälläkin hetkellä kipsissä). Lajissa tapahtuu niinkin suuria loukkaantumisia, että yksi kova tälli voi päättää pelaajan uran. Sitten ollaankin tyhjän päällä, kun koko nuoruus ollaan potkittu palloa ja koulu on hoitunut vaan siinä sivussa. Ei ammattia, ei rahaa, eikä jalkapalloa. Vammat saattavat vaikuttaa elintasoon loppuelämän ajan. Jalkapalloilijoilla on myös erittäin yleistä nivelten kuluminen, varsinkin polvista. Vanhemmalla iällä polvinivelten ja sen sisäisten kalvojen kuluminen voi olla kunnon riesa.

Eräänä uhkista voi olla myös toisten kateellisuus. Välttämättä Euroopan maissa tätä ei niin paljon esiinny, mutta esimerkiksi Brasiliassa, jossa koko maa pelaa jalkapalloa, on se yleistä. Useilla Brasilialaisilla lapsilla ei ole muuta keinoa koittaa menestyä elämässä kuin koittaa pärjätä palloilemalla, mutta mitäs sitten tapahtuukaan kun yksi on selvästi yli muiden. Muut tulevat kateellisiksi. Jopa niin kateellisiksi että saattavat väkivalloin koittaa turmella tähtipelaajan orastavan uran.

Sosiaalisen ystäväpiirin rajoittuminen vain tiettyihin henkilöihin ja ajan puute, voidaan myös lukea jossain määrin haittoihin tai lajin kääntöpuoliin. Ammattilaisjoukkueilla on usein kahdet reenit per päivä ja siellä tulee oltua aina samojen naamojen kanssa. Tämä samojen naamojen kanssa pyöriminen siirtyykin sitten sopivasti pukukopeista ja pelikentiltä kuppiloihin ja yökerhoihin. Ei riitä aikaa laajentaa ystäväpiiriä ja se jääkin kutakuinkin joukkueen suuruiseksi.
Ammattipelaajilla on myös kova juhlimisen tarvi, ainakin lehtien ja tabloidien mukaan. Tässä tulevat kuvaan sekoilut ja huumeisiin sekaantumiset. Voidaanko nekin lukea jalkapalloiluun liittyviksi haitoiksi ? Eiköhän. Pelaajilla on (varsinkin voitettujen) pelien jälkeen niin suuri rentoutumisen tarve, että tulee juotua ja juhlittua kunnolla.

Myös tällä vuosituhannella yleistynyt jalkapallohuliganismi on hyvinkin suuri pahe, joka varjostaa lajia. Tämä on yleisintä eritoten Iso-Britanniassa, jossa eri joukkueiden kannattajat sopivat paikkoja tappeluille ja ottavat toisistaan mittaa, muka jalkapalloiluun liittyen. Tosiasiassa tällä ei ole mitään tekemistä itse palloilun kanssa, vaan tyhjäpäiset pubiräyhääjät haluavat kovistella ja röyhennellä. Mutta koska se on naamioitu jalkapalloilua koskevaksi asiaksi, on se hyvä mainita myös.

Muutenkin liiallisuuksiin menevä oman joukkueen kannattaminen on haitallista. On myös tapahtunut jopa niin, että omat kannattajat ovat ampuneet oman maalin tehneen pelaajan. Myös vääriä tuomioita jakaneen tuomarin ovat fanit käyneet tipauttamassa.

Kaiken kaikkiaan jalkapalloilua ja siihen liittyvä kulttuuri ei ole pelkkää juhlaa ja palalaikan soittelua. Se on varteenotettava riski tulevaisuuttansa suunnittelevalle. Vaikka se päällisin puolin näyttääkin hyvältä niin vanha sanonta pätee tässäkin: ”moni kakku päältä kaunis.”.

Jalkapallon vaarat ja uhkat -Petri Viitanen

Kaikkihan tietävät kuningasjalkapallon. Se on koko maailman eniten harrastettu urheilualaji. Ihmiset seuraavat sitä televisiosta ja ihailevat taitavia pallon potkijoita. Ammattilaispelaajia kadehditaan sohvan pohjalta ja unelmoidaan heidän saavuttamistaan palkkatasoista. He ajelevat hienoilla autoilla ja asuvat hienoissa taloissa, eikä heidän muuta tarvitse tehdä kuin runnoa nahkakuulaa jaloillansa. Kaikki tämä kuulostaa hyvinkin hekumalliselta, mutta tosiasiassa jalkapalloilijan elämä ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy monia vaaroja ja uhkia.

Ensimmäisenä ja yleisimpänä kääntöpuolena ovat loukkaantumiset, joista puhun nyt omasta kokemuksesta (käsi vielä tälläkin hetkellä kipsissä). Lajissa tapahtuu niinkin suuria loukkaantumisia, että yksi kova tälli voi päättää pelaajan uran. Sitten ollaankin tyhjän päällä, kun koko nuoruus ollaan potkittu palloa ja koulu on hoitunut vaan siinä sivussa. Ei ammattia, ei rahaa, eikä jalkapalloa. Vammat saattavat vaikuttaa elintasoon loppuelämän ajan. Jalkapalloilijoilla on myös erittäin yleistä nivelten kuluminen, varsinkin polvista. Vanhemmalla iällä polvinivelten ja sen sisäisten kalvojen kuluminen voi olla kunnon riesa.

Eräänä uhkista voi olla myös toisten kateellisuus. Välttämättä Euroopan maissa tätä ei niin paljon esiinny, mutta esimerkiksi Brasiliassa, jossa koko maa pelaa jalkapalloa, on se yleistä. Useilla Brasilialaisilla lapsilla ei ole muuta keinoa koittaa menestyä elämässä kuin koittaa pärjätä palloilemalla, mutta mitäs sitten tapahtuukaan kun yksi on selvästi yli muiden. Muut tulevat kateellisiksi. Jopa niin kateellisiksi että saattavat väkivalloin koittaa turmella tähtipelaajan orastavan uran.

Sosiaalisen ystäväpiirin rajoittuminen vain tiettyihin henkilöihin ja ajan puute, voidaan myös lukea jossain määrin haittoihin tai lajin kääntöpuoliin. Ammattilaisjoukkueilla on usein kahdet reenit per päivä ja siellä tulee oltua aina samojen naamojen kanssa. Tämä samojen naamojen kanssa pyöriminen siirtyykin sitten sopivasti pukukopeista ja pelikentiltä kuppiloihin ja yökerhoihin. Ei riitä aikaa laajentaa ystäväpiiriä ja se jääkin kutakuinkin joukkueen suuruiseksi.
Ammattipelaajilla on myös kova juhlimisen tarvi, ainakin lehtien ja tabloidien mukaan. Tässä tulevat kuvaan sekoilut ja huumeisiin sekaantumiset. Voidaanko nekin lukea jalkapalloiluun liittyviksi haitoiksi ? Eiköhän. Pelaajilla on (varsinkin voitettujen) pelien jälkeen niin suuri rentoutumisen tarve, että tulee juotua ja juhlittua kunnolla.

Myös tällä vuosituhannella yleistynyt jalkapallohuliganismi on hyvinkin suuri pahe, joka varjostaa lajia. Tämä on yleisintä eritoten Iso-Britanniassa, jossa eri joukkueiden kannattajat sopivat paikkoja tappeluille ja ottavat toisistaan mittaa, muka jalkapalloiluun liittyen. Tosiasiassa tällä ei ole mitään tekemistä itse palloilun kanssa, vaan tyhjäpäiset pubiräyhääjät haluavat kovistella ja röyhennellä. Mutta koska se on naamioitu jalkapalloilua koskevaksi asiaksi, on se hyvä mainita myös.

Muutenkin liiallisuuksiin menevä oman joukkueen kannattaminen on haitallista. On myös tapahtunut jopa niin, että omat kannattajat ovat ampuneet oman maalin tehneen pelaajan. Myös vääriä tuomioita jakaneen tuomarin ovat fanit käyneet tipauttamassa.

Kaiken kaikkiaan jalkapalloilua ja siihen liittyvä kulttuuri ei ole pelkkää juhlaa ja palalaikan soittelua. Se on varteenotettava riski tulevaisuuttansa suunnittelevalle. Vaikka se päällisin puolin näyttääkin hyvältä niin vanha sanonta pätee tässäkin: ”moni kakku päältä kaunis.”.

Ranskalainen Ruokakulttuuri

Bon Apétit! La cuisine française.

Ranskalainen ruokakulttuuri on tunnettu ympäri maailmaa sen erikoisuudesta, vaihtelevaisuudesta, sekä sitä miten sen valmistamista pidetään sivistyneenä ja tyylikkäänä tapana. Ranskalainen ruoka on kehittynyt vuosisatojen ajalla ja nykyään rakentuu monista erikoisista ainesosista.

Erikoisuuksien luola

Ranskalaisen ruoan valmistusta harjoitetaan ympäri maailmaa monissa maailman parhaissa ravintoloissa. Sen valmistamistapa on perinteinen ja erikoinen muihin ruokakulttuureihin verrattuna. Ruoan valmistusaineet sisältävät myös paljon erilaisia ainesosia, kuten etanoita. Ranskalainen ruokakulttuuri on kehittynyt Keskiajoilta asti sellaiseksi kun se on nyt.

Mistä tulee sieltä tuulee

Ranskan eri maanosissa ovat erilaiset perinteet ruokakulttuurissa, sekä ruoan ainesosat vaihtelevat.

Luoteessa ruoka on erittäin paljon saanut vaikutusta Normandialaisesta kulttuurista ja siksipä ruoassa käytetään paljon voita, omenoita sekä kermaa. Siellä myös karitsanliha ja siideri ovat erittäin tyypillisiä ruoan ainesosia.

Etälä-Ranskan ruoan laitossa ovat tunnettuja hanhenliha, sekä sen rasva ja maksa. Etanoita käytetään myös paljon etelässä, myös tatit ovat yleisiä. Ranskan kaupunki, Marseillessa ruoka sisältää paljon mereneläviä.

Pohjoiset osat ovat saaneet paljon vaikutteita flaamilaisesta ruokakulttuurista. Pohjois-Ranskassa käytetään paljon perunaa, makkaraa, sianlihaa ja olutta.

Lopuksi Itä-Ranskan ruokakulttuuri rakentuu paljon samoista aineksista kuin Etelä-Saksan ruoka. Tähän tyypillisiä aineksia ovat olut, hapankaali, makkara, sianliha sekä sianihra.

Paikalliset ruokaperinteet

Tietyt kaupungit omaavat tietynlaiset ruokakulttuurit ja tällaisia paikkoja ovat Loire, Baskimaa, Keski-Ranska ja Alpit.

Loiren alueella tunnettuja ovat valkoviini ja sen kanssa erilaiset kalat, kun taas Baskimaa on tunnettu sen tomaatista ja tulipaprikasta ruoassa. Keski-Ranskassa syödään paljon riistaruokia, pääsiäispateeta, perunaruokia, viinejä ja makean veden kalaa. Lopuksi vielä Alppien ruokakulttuuri rakentuu perunasta, sulatetuista juustoista sekä erilaisista leikkeleistä.

Muutosten aika

Vaikka ranskalainen ruokakulttuuri onkin muuttunut vuosisatojen aikoina, se on silti arvostettu ja tunnettu. Perinteiset keittiötavat Ranskassa ovat vähitellen häviämässä, mutta tuskin täysin koskaan. Kuluttajat Ranskassa ovat erittäin isänmaallisia ja sen takia panostavat ostavat paikallisia tuotteita. Ranskalaisen keittiön tuntemus ympäri maailmaa ei anna näiden perinteiden hävitä koskaan. Sillä kalliit ja tunnetut ravintolat pitävät tätä ylellisyyttä yllä. Nykyajan ranskalaiset eivät niinkään syö perinteisiä ruokia vaan maaseuduilla asuvat nauttivat perinneruoista. Ranskalainen keittiö on tunnettu laajasta viini- ja juustovalikoimastaan, joka on olennainen osa maan ruokaperinnettä. Sekä juustoja että viinejä käytetään niin ruoan valmistuksessa kuin ruokalajien seurana ja nämä asiat pysyvät tunnettuina vieläkin kaikkialla.

Tämänhetkinen konsolisota ja yleiskatasaus videopeleihin.

Petri Malmin juttusuunnitelma olisi tämänlainen;

Kirjoitan tämänhetksiestä pelikonsoleihin liittyvästä "sodasta" eli kovasta kilpailusta ja luon yleiskatsauksen videopeleihin. Kerron aiheesta ns. "ammattilaisen" näkökulmasta (takana noin 18 vuotta videopelejen pelaamista.)

Juttu voitaisiin periaatteessa julkaista esimerkiksi perheille tarkoitetussa lehdissä tai mediassa, sillä aion kertoa asiasta olettaen, ettei lukijalla ole yhtä mittavaa kokemusta aiheesta. Aihetta tuskin voitaisiin julkistaa esim. videopelilehdissä, sillä asia on alaa tunteville ennestään tuttua.

Jutussani voin käyttää esimerkiksi nykyisten videopelikonsolien myyntilukuja graafisessa muodossa ja käyttää alan muita asiantuntijoita ja pelikehittäjien haastatteluja lähteinä.

Tarkoitukseni on esittää nykyiset konsolivaihtoehdot, niiden tärkeimmät erot ja kilpailevat ominaisuudet. Tämän lisäksi kerron hieman videopelien alasta yleisesti nykypäivänä.

Peace

Ei sitten mitään...

....hajua.

Jos tarkotus on kirjottaa jostain asiasta mikä itteä kiinnostaa/tietää asiasta tosi paljon, niin vähän pelottaa, että meikäläisen kohdalla tulee helvetin oudosta (tai mielenkiintoisesta ihan miten asiaa katsoo) aiheesta juttua. :D